Etkot
Minulla on ollut vuosien varrella onni ja ilo kartuttaa henkistä pääomaani käymällä erilaisissa bileissä/pikku festareilla ulkomailla. Muistan kyllä kaikki tapahtumat joissa olen käynyt, mutta sen verran alkaa olemaan reissuja takana, että alkaa hämärtymään se, että minä vuonna olin missäkin. Siitä syntyi ajatus kerätä tapahtuma flyerit yhdelle sivulle aikajärjestykseen ennenkuin nämäkin todisteet katoavat netistä.Pääasiassa tapahtumissa käyminen on mennyt sillä ajatuksella, että koitan löytää netistä jotain tapahtuma mainoksia ja jos löytyy jokin tarpeaksi miellyttävä tapahtuma, niin varaan kesä/talviloman sopivasti samaan ajankohtaan, laitan saman tien hotellivarauksen (kannattaa heti varata majoitus kun on edes epäily siitä että on menossa tapahtumaan, varauksesta ei yleensä tarvitse maksaa mitään ja varauksen voi peruuttaa ilmaiseksi, mikäli siltä näyttää ettei jostain syystä lähdekkään) ja hankin liput heti kun niitä on saatavilla. Lennot buukkaan sitten jossain kohtaa kun varallisuus taipuu lentolippujen ostamiseen.
Koska kyseessä on lomamatka niin sitä punnitsee ennen lentolippujen hankintaa, että millaisella lomabudjetilla on liikkeellä. Meneekö pelkkään tapahtumaan ja heti takaisin, vai jääkö reissuun pidemmäksi aikaa. Yleensä sitä miettii, että kun kerran ulkomaille lähtee, niin siihen tapahtuman ympärille voisi suunnitella turistiaktiviteetteja, esim. rantaloma, muissa kaupungeissa käyminen yms...
Olen sitä usein ihmetellyt, että miksi täällä Suomessa ollaan sellaisella mentaliteetilla, että jos mennään ulkomaille keikalle, niin se on maksimissaan Tukholmaan. Onhan se lähempänä kuin esim. Italian kaupungit, mutta onko se merkittävästi halvempaa? Ei nyt mitenkään erityisesti. En ole nyt viime aikoina katsonut lentojen hintojen kehitystä, mutta ennen covidia ja sotia lentolippu Milanoon ei maksanut maltaita. Siihen kun lisää sen, että jos ei ihan turistirysässä majoitu, niin yö ihan kunnollisessa hotellissa Italiassa maksaa murto-osan siitä mitä se Suomessa ja Ruotsissa maksaa. Samoin juominen ja syöminen on hieman edukkaampaa ja mikä parasta niin kulinaarisesti mukavempaa. Sitten kun yhdistät siihen reissuun pari päivää rannalla ja jotain muistomerkkien tutkiskelua tuntematta historiaa ollenkaan, niin miksi jäädä tänne pohjoismaihin kiroilee sitä kun yöt on lähes miinuksella kesälläkin.
Niinpä olenkin tähän asti käynyt ulkomaan rokkireissuilla yksin.
Tätä kirjoittaessa harmikseni en ole seuraavalla kesälomalla lähdössä minnekään tiukan rahatilanteen vuoksi. Mutta jos maailman tilanne sallii, niin vuoden 2025 Wild Weekendiin tulen menemään.
Vuosi 2009
Ei siitä vielä ole kuin 15 vuotta kun tuli lähdettyä ensi kertaa ulkomaille kuuntelee rokkia. Tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Sinänsä hienoa, että vielä jokin tuntuu paljon pidemmältä ajalta, kun nykyään kaikesta ihmettelee että onko siitäkin jo niin kauan?
Töissä oli muistaakseni ollut tuona talvena rajusti töitä ja olin sekä varoissani että jonkun spesiaaliloman tarpeessa, joten eräs lauantaipäivä istuin Helsingin Rytmissä läppärin kanssa ja surffailin netissä toivoen, että löytäisin jonkun mielenkiintoisen tapahtuman ulkomailta mistä tulisi lomareissun keskipiste. Muistan vieläkin sen, kun uskoin, että en varmasti löydä googlailemalla yhtään mitään ja sitten törmäsin tähän...
Reverend Beat-Man ja The Mummies! WTF!!! Sardiniassa!!! Olin äimän käkenä ja sitten vaan quadorb.netistä kaivamaan lisätietoja.
Siitä alkoikin melkoinen seikkailu. Sivustolta löytyi meiliosoite mihin piti skriivata ja sieltä tuli ohjeet että lähetä meille 500 euroa, siihen kuuluu 8 iltaa bändejä ja majoitus puolihoidossa. Kun rahat on heillä, niin he lähettävät koordinaatit mihin ilmestyä 8. päivä kesäkuuta. Mietin, että kuullostaa ihan huijaukselta, mutta tapahtuma flyerissa on tunnettuja nimiä ja levylafkoja mainittuna, niin en uskonut että tyypit voisi pitää tuollaista huijausta kuukausi tolkulla hengissä. Sitten ajattelin, että mitä väliä... olen hetkellisesti kroisos, jos menee rahat savuna ilmaan, niin ainakin olen silti reissussa ja tuli mielenkiintoinen tarina.
Siellä sitten olin 8. päivä Sardiniassa ja vieläkään en ollut varma, että onko tämä huijaus vai totta. Olin hengaillut muutamia päiviä Milanossa ja aamulla lensin Milanosta Cagliariin, Sardinian "pääkaupunkiin". Lento meni alle tunnissa. Cagliarista tapahtumapaikalle oli about 100 kilometria, mutta sen matkan taittamiseen minulta menikin muistaakseni joku 9 tuntia.
Tapahtuma sijaitsi Sardinian länsirannalla, mikä on hyvin vuoristoista aluetta ja tämän vuoksi siellä ei ole turismia juuri ensinkään. Eikä myöskään kunnollista julkista liikennettä. Tapahtumajärjestejä sanoikin, että tapahtumaan tullessa on pakko vuokrata oma auto. Mitä minä en tietysti ajokortittomana uskonut. Pääsin bussilla hetkessä jonnekin puoli väliin, minkä jälkeen olin jumissa. Venttasin seuraavaa bussia useamman tunnin mikä vei lähelle majoitusta, noin 10 kilometrin päähän. Kun lopulta sinne pääsin, niin soitin tapahtumajärjestäjälle, että olisko kukaan ajamassa sen pikkukylän ohi, missä olin parhaillaan, niin noukkisi minut kyytiin... se asia järjestyi, mutta ei ollut tietoa milloin se joku ajaa siitä ohi, niin olin vielä pikku kylän baarissa useamman tunnin jumissa.
Lopulta pääsin majoitukseen. Kerkesin yhden kaljan nappaamaan kun sain tiedon, että Reverend Beat-Man soittaa jo paikallisen pizza ravintolan pihalla. Sinne sitten äkäseen. Oli jo pimeää, pizza paikka oli sellaisella kallion kielekkeellä ja kun tultiin lähelle, niin siellä tutut Beat-Man veisut jo soi ja lopulta siihen Beat-Manin viereen päästessä oli aivan mieletön fiilis kun oli matkustanut koko päivän, Beat-Man raikaa ja taustalla kuun valossa näkyi välimeren vaahtopäät. Mieletön hetki. Harmikseni Beat-Man jo sitten aika pian lopetti settinsä. Kiertelin sitten pihalla kaljaa kitaten ja tapahtumaan saapuneita ihmisiä seuraillen kun yhtäkkiä kuulin ihan selvästi, että jossain joku puhui Suomen kieltä. Sieltä löytyi Suomalainen nuoripariskunta, joista toinen oli tapahtumassa video DJnä. Eikä siinä kaikki... he eivät olleet tapahtumassa ainoat Suomalaiset. Siellä oli myös eräät Suomalaiset siskokset joiden nimeä en tässä mainitse.
Ainoa kerta kun olen näillä ulkomaan matkoilla törmännyt Suomalaisiin! Ruotsalaisiin ja Norjalaisiin olen kyllä törmännyt vähän siellä sun täällä.
Oli hienoa aloittaa ulkomaan tapahtumareissailu PricklyPeaBowlsissa. Se ei ollut festari, vaan ne oli nimenomaan bileet DIY hengessä. Tapahtumavieraat ja bändit hengailivat yhdessä koko viikon ja joka ilta oli bileet eri paikoissa missä soitti joku 3-4 bändiä. Rannikkoalueella missä tapahtuma sijaitsi ei ollut turistihotelleja. Majoitukset olivat majataloissa. Näitä oli joitakin kappaleita. Itse olin majoitettu Englantilaisten vieraiden kanssa samaan majoitukseen omavaraisessa majatalossa ja aamuisin heräsin kirjaimellisesti siihen kun ulkohuoneistoni vieressä kukko kiekaisi perkeleen kovaa. Siinä majoitusten läheisyydessä oli täysin luonnontilassa olevia upeita rantoja. Yksi ilta hengailin joidenkin tyyppien kanssa jotka olivat menossa moikkaamaan jotain kavereitaan lähistöllä olevalla rannalla. Siellä ne vietti hippielämää eksoottista tupakkaa poltellen, olutta nauttien pakettiautossa asuen ja terassina kaunis välimeren hiekkaranta, missä ei ollut ketään muita. Istuttiin taittotuoleissa pakun vieressä ja katseltiin meren horisonttiin laskevaa aurinkoa. Ihan älytöntä näin Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna, ja miksei muutenkin. Aika harvinaista, että löydät Välimereltä autioita hiekkarantoja.
Yllä mainio kuva hekumoimistani rannoista. Dunajam oli samojen järjestäjien samassa paikassa järjestetty toinen tapahtuma, mikä tapahtui edeltävällä viikolla ennen PricklyPeaBowlsia. Osa DunaJamin vieraista jäi vielä PricklyPeaBowlsiin. Tapahtumien ero oli lähinnä musiikissa ja soittopaikoissa. DunaJam keikat oli käsittääkseni kaikki hiekkarannalla, kun taas PricklyPeaBowlsin keikkoja oli ripoteltu sinne tänne lähialueelle mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Duna oli tollasta möyhyveikkojen musaa, psykedeliaa ja stoneria, PricklyPeaBowls taas kiivasta garage rockia ja rock'n'rollia. Olin katkera kun kuulin, että Dunan keikat oli kaikki rannalla ja PricklyPeaBowls keikat olivat lähimmillään rantaa siellä pizza ravintolassa kallion kielekkeellä minkä takana alhaalla huokaili meri. Tapahtumajärjestäjät olivat sitä mieltä, että vieraiden mentaliteetti näissä kahdessa eri tapahtumassa on niin erilainen, että he eivät voi garage punkkareita laittaa rannalle riehumaan ja seuraavana päivänä niistä on kolmas osa hukkunut. Pössyttelijät kun kuitenkin viihtyvät paikallaan ja ovat rauhallisia.
Normaalisti välttelen valokuviin joutumista, niin sen takia harvoin minua näkee missään tapahtuman "virallisissa" valokuvissa.
Oli kuitenkin tämä ilta, Los Explosivos soitti jonkun talon autotallissa. Siellä olen valokuvassa, vaikka aikamoisella etsimisellä. Olen kuvassa keskellä kaljaa juovan herran takana hieman piilossa näkyvä rillipäinen ukkeli, ei se kalju vaan sen edessä. About puoli päätä tuossakin kuvassa minusta näkyy. Tässä kuvassa en myöskään ole ainoa Suomalainen.
Oli kuitenkin tämä ilta, Los Explosivos soitti jonkun talon autotallissa. Siellä olen valokuvassa, vaikka aikamoisella etsimisellä. Olen kuvassa keskellä kaljaa juovan herran takana hieman piilossa näkyvä rillipäinen ukkeli, ei se kalju vaan sen edessä. About puoli päätä tuossakin kuvassa minusta näkyy. Tässä kuvassa en myöskään ole ainoa Suomalainen.
2010
Seuraavana vuonna lomailtiin jälleen Italiassa. Ensi kertaa Festival Beatissä, mikä on about "instituutio" Euroopan garagerock festivaaleista. Tänä kesänä itseasiassa taitaa Festival Beat olla viimeistä kertaa, mikä on sääli.
Tänne piti tietysti mennä Sonicsin takia. Taisivat olla samalla kiertueella Suomessakin, mutta ei haitannut että ne näki kummassakin maassa.
Olen oppinut rakastamaan tätä tapahtumaa, vaikka silloin 2010 tapahtuma tuntui snadisti pettymykseltä, kun nämä kuitenkin oli genre festivaalit, eikä tuollaiset bileet missä kaikki hengaa porukassa kuten PricklyPeaBowls oli. Sitä on oppinut, että eipä mikään tapahtuma ole siinä pystynyt lähellekään samaan.
Mutta kyllä Festival Beat on hieno tapahtuma siitä huolimatta.
Bailaamisen määrä yhden pitkän viikonlopun aikana on jotain ihan älytöntä jos pelikunto on sitä luokkaa että jaksaa olla koko ajan festarin tapahtumissa messissä. Aikasin päivällä alkaa allasbileet, missä euroopan parhaimmat garage DJt soittelevat tauotta garagea kovalla, jengi juo kaljaa, tanssii ja käy pulahtelemassa altaassa. Sitä mennään lähelle illallisaikoja, minkä jälkeen siirrytään festareille, sikäli jos ei ole mitään etko keikkoja muualla. Tapahtumapaikalla on drinkkien tekijät/kaljan kaatajat, ruokapuoli - teltta missä jengille on pöydät jossa voi syödä. Viereisessä isossa teltassa on markkinapaikka, missä on levykauppiaita ja roinan myyjiä. Ja kaikki tietysti liittyy jotenkin 60's teemaan... hyvä paikka ostaa esim. garage henkistä vaatetusta jos sellaisesta tykkää. Mutta ihan siellä viihtyy tutkimassa krääsää, vaikka ei ostaisi mitään. Kun festarikeikat lopulta päättyvät siinä puolen yön jälkeen, niin DJt alkavat veivaamaan Salsomaggiore Termessä jossain sovitussa yökerhossa garage rock anthemeita aamuun asti. Pari tuntia unta ja taas kaikki alusta.
Olen oppinut rakastamaan tätä tapahtumaa, vaikka silloin 2010 tapahtuma tuntui snadisti pettymykseltä, kun nämä kuitenkin oli genre festivaalit, eikä tuollaiset bileet missä kaikki hengaa porukassa kuten PricklyPeaBowls oli. Sitä on oppinut, että eipä mikään tapahtuma ole siinä pystynyt lähellekään samaan.
Mutta kyllä Festival Beat on hieno tapahtuma siitä huolimatta.
Bailaamisen määrä yhden pitkän viikonlopun aikana on jotain ihan älytöntä jos pelikunto on sitä luokkaa että jaksaa olla koko ajan festarin tapahtumissa messissä. Aikasin päivällä alkaa allasbileet, missä euroopan parhaimmat garage DJt soittelevat tauotta garagea kovalla, jengi juo kaljaa, tanssii ja käy pulahtelemassa altaassa. Sitä mennään lähelle illallisaikoja, minkä jälkeen siirrytään festareille, sikäli jos ei ole mitään etko keikkoja muualla. Tapahtumapaikalla on drinkkien tekijät/kaljan kaatajat, ruokapuoli - teltta missä jengille on pöydät jossa voi syödä. Viereisessä isossa teltassa on markkinapaikka, missä on levykauppiaita ja roinan myyjiä. Ja kaikki tietysti liittyy jotenkin 60's teemaan... hyvä paikka ostaa esim. garage henkistä vaatetusta jos sellaisesta tykkää. Mutta ihan siellä viihtyy tutkimassa krääsää, vaikka ei ostaisi mitään. Kun festarikeikat lopulta päättyvät siinä puolen yön jälkeen, niin DJt alkavat veivaamaan Salsomaggiore Termessä jossain sovitussa yökerhossa garage rock anthemeita aamuun asti. Pari tuntia unta ja taas kaikki alusta.
2012
Vuonna 2012 olin taaas menossa, mutta ajatus oli se, että pitäisi löytää jotkut bileet, missä ollaan rannalla.
Näin videon Youtubessa vuoden 2011 High Rockabillysta, missä Los Straitjackets soitti hiekkarannalla. Sillä hetkellä päätin, että tänä vuonna mennäänkin kuuntelee rockabillya. Jotenkin siinä painoi myös se, että Los Straitjackets oli soittanut niissä bileissä. Ikäänkuin bändin henki olisi siellä paikalla ja tekisi niistä minulle mukavat juhlat. Noh, ei ollut henki siellä, eikä ollut myöskään bändi. Harmi. Eikä siellä mikään bändi soittanut hiekkarannalla. Taisi olla Los Straitjacketsin joku oma keksintö mennä soittamaan rannalle. Soittaahan ne surf rockia, niin kai se vähän kuuluu niiden businekseen.
Olihan noikin silti upeat bileet, vaikka en itse olekkaan varsinaisesti diinari, vaikka paljon rockabillya sujuvasti kuuntelenkin. Oli se lopulta silti ihan infernaalista kuunnella puoli viikkoa sitä jatkuvaa pystybasson länkytystä. Minulla oli vielä huone hotellista, missä olivat festareiden päiväkeikat ja parveke kaikenlisäksi sinne pihan puolelle missä soitettiin. Eli sitä länkytystä ei kyllä päässyt karkuun muutakuin huudattamalla omaa musaa päälle tai menemällä rannalle. Noiden bileiden jälkeen ymmärsin miksi Melrose ei aikanaan halunnut jatkaa pystybasson kanssa bändin tekemistä. Pystybasso on hieno soitin ja äärettömän villi soitin parhaillaan, mutta se pakottaa soittamaan tietyllä tavalla. Sitten kun kuuntelet sitä aamusta iltaan monta päivää, niin järki siinä alkaa himmenee.
Eipä sillä... lääkekin on keksitty. Tapahtumassa sponsattiin Jägermeisteriä. Eräänä iltana kun olin juuri saapunut illan pääbileisiin, niin baaritiskillä tuumasin, että olen ihan liian selvä tälläiseen väenpaljouteen ja ajattelin, että vedän vaikka nopeasti jekun kaljan alle. En tiedä mitä siinä sitten tapahtui kun sen tilasin, mutta sain oluttuopillisen verran jekkua. Katselin tuoppia epäuskoisena ja kyselin, että mitä helvettiä minä tuopillisella tuota myrkkyä teen... ja kun en saanut vastausta, niin totesin itse sitten, että jaa... kai minä yritän sitten juoda sen. Sitä sitten kittasin siinä ja oli pakko lähteä hotelliin nukkumaan ennenkuin illan tapahtuma oli ohi. Taisin muutaman bändin katsoa niin koomassakin vielä ennen lähtöä, että sillä ei ollut merkitystä olinko paikalla vai en.
Näin videon Youtubessa vuoden 2011 High Rockabillysta, missä Los Straitjackets soitti hiekkarannalla. Sillä hetkellä päätin, että tänä vuonna mennäänkin kuuntelee rockabillya. Jotenkin siinä painoi myös se, että Los Straitjackets oli soittanut niissä bileissä. Ikäänkuin bändin henki olisi siellä paikalla ja tekisi niistä minulle mukavat juhlat. Noh, ei ollut henki siellä, eikä ollut myöskään bändi. Harmi. Eikä siellä mikään bändi soittanut hiekkarannalla. Taisi olla Los Straitjacketsin joku oma keksintö mennä soittamaan rannalle. Soittaahan ne surf rockia, niin kai se vähän kuuluu niiden businekseen.
Olihan noikin silti upeat bileet, vaikka en itse olekkaan varsinaisesti diinari, vaikka paljon rockabillya sujuvasti kuuntelenkin. Oli se lopulta silti ihan infernaalista kuunnella puoli viikkoa sitä jatkuvaa pystybasson länkytystä. Minulla oli vielä huone hotellista, missä olivat festareiden päiväkeikat ja parveke kaikenlisäksi sinne pihan puolelle missä soitettiin. Eli sitä länkytystä ei kyllä päässyt karkuun muutakuin huudattamalla omaa musaa päälle tai menemällä rannalle. Noiden bileiden jälkeen ymmärsin miksi Melrose ei aikanaan halunnut jatkaa pystybasson kanssa bändin tekemistä. Pystybasso on hieno soitin ja äärettömän villi soitin parhaillaan, mutta se pakottaa soittamaan tietyllä tavalla. Sitten kun kuuntelet sitä aamusta iltaan monta päivää, niin järki siinä alkaa himmenee.
Eipä sillä... lääkekin on keksitty. Tapahtumassa sponsattiin Jägermeisteriä. Eräänä iltana kun olin juuri saapunut illan pääbileisiin, niin baaritiskillä tuumasin, että olen ihan liian selvä tälläiseen väenpaljouteen ja ajattelin, että vedän vaikka nopeasti jekun kaljan alle. En tiedä mitä siinä sitten tapahtui kun sen tilasin, mutta sain oluttuopillisen verran jekkua. Katselin tuoppia epäuskoisena ja kyselin, että mitä helvettiä minä tuopillisella tuota myrkkyä teen... ja kun en saanut vastausta, niin totesin itse sitten, että jaa... kai minä yritän sitten juoda sen. Sitä sitten kittasin siinä ja oli pakko lähteä hotelliin nukkumaan ennenkuin illan tapahtuma oli ohi. Taisin muutaman bändin katsoa niin koomassakin vielä ennen lähtöä, että sillä ei ollut merkitystä olinko paikalla vai en.
2017
Vuonna 2017 takaisin Festival Beatiin. The Mummies on minulle yksi tärkeimmistä nyky garagebändeistä ja ylipäätään musiikkimakuni kehityksen tai taantumisen osalta. Joten ei voinut tätä jättää välistä. Oli muutenkin erinomainen kattaus omaan makuun.
2018
Vuonna 2018 olin kaksissa ulkomaan bileissä. Ensin talvilomalla Fuzzvillessä, mikä järjestettiin Benidormissa. Minulla oli hotelli rannalla. Elettiin Huhtikuun puolta väliä ja Espanjassakaan ei vielä varsinaiset meressä pulikoimiskelit vielä olleet, mutta rannalla oli mukava istua päivät kahviloissa, ruokaravintoloissa ja musiikin sijaan kuunnella huokailevaa merta.
Täällä oli hyvä bändikattaus, mutta muuten paskimmat ulkomaan bileet, joissa olen ollut. Tapahtumapaikka oli maantien varressa taajaman ulkopuolella. Yöllä sai kävellä pimeässä takaisin hotellille pitkin kinttupolkuja. Sai känykän salamalla valaista tietä, että ei taittanut nilkkojaan. Itse soittomesta oli halli, missä oli kaksi lavaa. Kun bändi soitti, niin toisella lavalla tehtiin soundcheckiä. Jos seisoi keskellä hallia, niin se oli helvetillinen kakofonia. Missään ei ollut istumapaikkoja, ulkona sai istua asfaltilla, kun halusi lepuuttaa jalkojaan ja muutenkin palvelut oli ihan perseestä. Sieluttomat bileet. Seuraavana vuonna olisi ollut Fuzzville taas, mutta eipä tehnyt mieli laittaa rahaa tuonne kiinni uudelleen.
Yhdet päiväbileet uima-altaalla oli, missä esiintyjinä oli The Fuzillis ja se oli heti paljon miellyttävämpää kuin siellä kolkossa hallissa seisoskelu. Lisäksi noin pirun hyvä bändi. Kattaus oli muutenkin niin pirun hyvä, että harmi kun noin mukavaan aikaan Espanjassakin vielä, niin oli vaan paskaa muuten.
Täällä oli hyvä bändikattaus, mutta muuten paskimmat ulkomaan bileet, joissa olen ollut. Tapahtumapaikka oli maantien varressa taajaman ulkopuolella. Yöllä sai kävellä pimeässä takaisin hotellille pitkin kinttupolkuja. Sai känykän salamalla valaista tietä, että ei taittanut nilkkojaan. Itse soittomesta oli halli, missä oli kaksi lavaa. Kun bändi soitti, niin toisella lavalla tehtiin soundcheckiä. Jos seisoi keskellä hallia, niin se oli helvetillinen kakofonia. Missään ei ollut istumapaikkoja, ulkona sai istua asfaltilla, kun halusi lepuuttaa jalkojaan ja muutenkin palvelut oli ihan perseestä. Sieluttomat bileet. Seuraavana vuonna olisi ollut Fuzzville taas, mutta eipä tehnyt mieli laittaa rahaa tuonne kiinni uudelleen.
Yhdet päiväbileet uima-altaalla oli, missä esiintyjinä oli The Fuzillis ja se oli heti paljon miellyttävämpää kuin siellä kolkossa hallissa seisoskelu. Lisäksi noin pirun hyvä bändi. Kattaus oli muutenkin niin pirun hyvä, että harmi kun noin mukavaan aikaan Espanjassakin vielä, niin oli vaan paskaa muuten.
No sitten olin samana vuonna taas Festival Beatissä, mikä oli jo tässä vaiheessa hyväksi koettu tapahtuma. Enää ei ensimmäisen kerran pettymys painanut. Varsinkin kun King Khan & The Shrines veti ikimuistoisen keikan. Tuli kaksi oikeata jalkaa omistavankin tanssittua King Khanin aikana niin perkeleesti. Minulla on vielä jotssain selfieitä keikalta kun olen ihan järjettömässä hiessä keikan jälkeen.
Birdcloudikin tuolla flyerin mukaan oli. Olen sitä monet kerrat katsellut ihmeissäni, kun en nähnyt bändiä missään tapahtuman aikana. Luultavasti ovat soittaneet Devil's Den pubissa tai jossain kaupungilla Salsomaggiore Termessä, mutta en ole huomannut infoa.
Scientistsin olin nähnyt Tavastialla juuri muutama viikko aikasemmin ennen Festival Beatiä ja pakko sanoa, että olipa Tavastialla hemmetin paljon paremmat soundit. Festival Beatin keikat on toki ulkoilmassa ja soundit eivät aina ole parhaat mahdolliset, mutta kuiteskin... onneksi näin Tavastialla, koska se Tavastian keikka oli soundien lisäksi pirun hyvä.
Istuin sunnuntai aamuna kahvilla terassikahvelissa hotellini vieressä ja katselin kaukana kohti kävelee hahmoa, mikä näytti pultsarilta ja mietin, että enpä ole pultsareita Salsomaggiore Termessä nähnyt koskaan aikaisemmin. Lopulta hahmo käveli ohitseni ja läheltä nähtyny huomasinkin, että se oli The Scientistsin kitaristilaulaja Kim Salmon. Siitä jäi ikuinen legenda mieleeni. Kim Salmon - Salsomaggiore Termen ainoa puliukko. Olivat majoittuneet bändin kanssa samaan hotelliin kuin minä ja tekivät siinä lähtöä sitten.
Birdcloudikin tuolla flyerin mukaan oli. Olen sitä monet kerrat katsellut ihmeissäni, kun en nähnyt bändiä missään tapahtuman aikana. Luultavasti ovat soittaneet Devil's Den pubissa tai jossain kaupungilla Salsomaggiore Termessä, mutta en ole huomannut infoa.
Scientistsin olin nähnyt Tavastialla juuri muutama viikko aikasemmin ennen Festival Beatiä ja pakko sanoa, että olipa Tavastialla hemmetin paljon paremmat soundit. Festival Beatin keikat on toki ulkoilmassa ja soundit eivät aina ole parhaat mahdolliset, mutta kuiteskin... onneksi näin Tavastialla, koska se Tavastian keikka oli soundien lisäksi pirun hyvä.
Istuin sunnuntai aamuna kahvilla terassikahvelissa hotellini vieressä ja katselin kaukana kohti kävelee hahmoa, mikä näytti pultsarilta ja mietin, että enpä ole pultsareita Salsomaggiore Termessä nähnyt koskaan aikaisemmin. Lopulta hahmo käveli ohitseni ja läheltä nähtyny huomasinkin, että se oli The Scientistsin kitaristilaulaja Kim Salmon. Siitä jäi ikuinen legenda mieleeni. Kim Salmon - Salsomaggiore Termen ainoa puliukko. Olivat majoittuneet bändin kanssa samaan hotelliin kuin minä ja tekivät siinä lähtöä sitten.
2019
Vuoteen 2019 mennessä ajattelin, että nyt joku sellainen maa missä en ole aikaisemmin käynyt lomalla ja bileissä. Olen sen lisäksi ollut pitkään Lontoolaisen jalkapallojoukkue Arsenalin kannattaja, mutta en ollut vielä koskaan käynyt Lontoossa, niin ajattelin, että nyt menen vähintään stadionille jos ei matsiin ja sitten johonkin bileisiin.
En päässyt matsiin, koska minulla ei ollut voimassa olevaa Red Member jäsenyyttä ja aloin tusaamaan asiaa liian myöhään. Englannissa pitää olla about kuukauden päivät joukkueen maksava kannattaja ennenkuin saa luvan ostaa matseihin lippuja. Sillä yritetään ehkäistä sitä, että vastustaja joukkueen huligaanit eivät saa käsiinsä niin helposti lippuja. Niinpä katselin futismatsin muutaman kilometrin päässä stadionista Lontoossa. Näin kyllä siellä Lontoossa oleskellessa ennen Hipsvilleen menoa mm. The Cramps tribuuttibändin ja power pop/punk bändin minkä nimeä en nyt muista. Samassa paikassa näin mm. jonkun Dirty Water Records häiskän joka naureskeli minulle kun tyhmäilin jotain lipun oston kanssa kun en tuntenut paikallisia tapoja ja tyyppi käsitti jotain väärin.. Tilasin samalta hepulta myöhemmin levyjä ja naureskelin sille sitä kun se naureskeli minulle tietämättä taustojani. Vähän niinkuin naureskeltiin toisillemme ja oltiin hyviä kavereita sen päälle.
Hipsville oli Margatessa mikä on pieni rannikkokaupunki itä-rannikolla. Lyhyt juna-matka ja olin where the action is. Nämä oli mukavat kekkerit. Briteillä on joku oma juttu, että ne tykkää teemabileistä ja pukeutua kuin naamiaisiin. Lisäähän se tietysti extraa bileisiin. Päiväbileet tuollakin oli parhautta. Esim. Das Clampsin keikka ehkä maailman pienimmässä baarissa mihin yritti ahtautua about kaikki kekkereiden vieraat. Itse en pystynyt jäämään keikalle kun alkoi olemaan niin tukalan täyttä. Ei pystynyt edes liikuttaa sivulla olevia käsiään kun jengi oli niin rajusti ahtautunut sisään baariin. Mutta ei hätiä... nurkan takana oli baari missä DJnä oli DJ Diddy Wah... yksi englannin parhaita DJeitä. Tehnyt mm. useita kokoelmalevyjä Stag-O-Lee Recordsille. Ja mikä parasta, niin kyseessä oli drinkkibaari mistä sai eksoottisia drinkkejä! Siellä näin myös Mighty Tsarin, mikä on mainio folk bändi.
Iltabileissä ei pelkästään jengi ollut laittautunut teeman mukaan, mutta tapahtumapaikan ulkonäköön oli satsattu. Esim. DJt olivat puhelinkopissa soittavia itsensäpaljastajia yms... lisäksi lavalla oli kunnon 60's henkeen happovalot.
Tämä reissu oli talvilomareissuni myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Seuraavassa kuussa mentiinkin jo taas Festival Beatiin.
En päässyt matsiin, koska minulla ei ollut voimassa olevaa Red Member jäsenyyttä ja aloin tusaamaan asiaa liian myöhään. Englannissa pitää olla about kuukauden päivät joukkueen maksava kannattaja ennenkuin saa luvan ostaa matseihin lippuja. Sillä yritetään ehkäistä sitä, että vastustaja joukkueen huligaanit eivät saa käsiinsä niin helposti lippuja. Niinpä katselin futismatsin muutaman kilometrin päässä stadionista Lontoossa. Näin kyllä siellä Lontoossa oleskellessa ennen Hipsvilleen menoa mm. The Cramps tribuuttibändin ja power pop/punk bändin minkä nimeä en nyt muista. Samassa paikassa näin mm. jonkun Dirty Water Records häiskän joka naureskeli minulle kun tyhmäilin jotain lipun oston kanssa kun en tuntenut paikallisia tapoja ja tyyppi käsitti jotain väärin.. Tilasin samalta hepulta myöhemmin levyjä ja naureskelin sille sitä kun se naureskeli minulle tietämättä taustojani. Vähän niinkuin naureskeltiin toisillemme ja oltiin hyviä kavereita sen päälle.
Hipsville oli Margatessa mikä on pieni rannikkokaupunki itä-rannikolla. Lyhyt juna-matka ja olin where the action is. Nämä oli mukavat kekkerit. Briteillä on joku oma juttu, että ne tykkää teemabileistä ja pukeutua kuin naamiaisiin. Lisäähän se tietysti extraa bileisiin. Päiväbileet tuollakin oli parhautta. Esim. Das Clampsin keikka ehkä maailman pienimmässä baarissa mihin yritti ahtautua about kaikki kekkereiden vieraat. Itse en pystynyt jäämään keikalle kun alkoi olemaan niin tukalan täyttä. Ei pystynyt edes liikuttaa sivulla olevia käsiään kun jengi oli niin rajusti ahtautunut sisään baariin. Mutta ei hätiä... nurkan takana oli baari missä DJnä oli DJ Diddy Wah... yksi englannin parhaita DJeitä. Tehnyt mm. useita kokoelmalevyjä Stag-O-Lee Recordsille. Ja mikä parasta, niin kyseessä oli drinkkibaari mistä sai eksoottisia drinkkejä! Siellä näin myös Mighty Tsarin, mikä on mainio folk bändi.
Iltabileissä ei pelkästään jengi ollut laittautunut teeman mukaan, mutta tapahtumapaikan ulkonäköön oli satsattu. Esim. DJt olivat puhelinkopissa soittavia itsensäpaljastajia yms... lisäksi lavalla oli kunnon 60's henkeen happovalot.
Tämä reissu oli talvilomareissuni myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Seuraavassa kuussa mentiinkin jo taas Festival Beatiin.
Oli sellainen kattaus taas Festival Beatissä, että eihän tätä voinut väliin jättää.
Muistelen vaan, että oli hemmetin kuuma, mikä vähän söi energioita diggailla ihan täysillä bändejä. Siihen liittyen yksi rakkaimpia muistojani tältä festarilta on Flamin' Groovies soittamassa. Soittivat kuulemma ensi kertaa Teenage Head biisejä keikalla, koska olivat hajota ongelmien takia levyn teon jälkeen (tai jotain sen tapaista). Tuo Whiskey Womanin tunnelma sopi niin täydellisesti siihen puolen yön hetkeen kun oli pirun kuuva ja alkoi olla aika väsynyt. Lasittunein silmin fiiliksellä tuli imettyä biisiä kaikin voimin.
2021
2021
Covid alkoi pikku hiljaa väistyä, mutta elettiin edelleen aika kontrolloidusti. Olin kesälomalla kiertämässä Etelä-Ranskaa kun ei ollut mitään bileitä. Sieltä lensin Lontooseen (tällä kertaa minulla oli lippu hankittuna Arsenalin matsiin) ja perjantaina Brewdog pubissa jossain kohtaa Lontoota istuin tuopilla ja katselin Facebookista, että onko kaupungissä mitään mielenkiintoista livemusaa.
Satuin törmäänään ilmoitukseen, että Sisters Of Mercy esiintyy koko viikonlopun Roundhousessa. Kello oli tyyliin jotain 18:00 siinä vaiheessa ja päätin lähteä Camdenin perukoilta etsimään Roundhouse ja kyselee, että vieläkö ovelta saisi lippuja ja pääsin sisään.
Satuin törmäänään ilmoitukseen, että Sisters Of Mercy esiintyy koko viikonlopun Roundhousessa. Kello oli tyyliin jotain 18:00 siinä vaiheessa ja päätin lähteä Camdenin perukoilta etsimään Roundhouse ja kyselee, että vieläkö ovelta saisi lippuja ja pääsin sisään.
En ollut huomannut, että lämppärinä oli ysärin pieni suuri bändi Jesus Jones. Siinä ihmettelin kun bändi aloitti, että eipä kyllä näytä eikä kuullosta Sisters Of Mercyltä. Aika monta biisiä siinä meni kunnes se yht äkkiä tajusin: Jesus Jones.. voi prkl... en muistanut että koko bändi oli ollut olemassa, mutta sieltä se tieto jostain aivon muistinystyreistä vaan jysähti tajuntaan. No ei siinä mitään, pääsi takaisin baarin puolelle juomaan kaljaa.
Sisters Of Mercy ei ollut mikään kauhean hyvä, mutta soittivat silti melkoisen hittikimaran, joten kyllä se lämmitti. Varsinkin kun ei aamulla vielä edes tiennyt että on menossa katsomassa vanhaa kunnon goottijyrää.
2022
Sisters Of Mercy ei ollut mikään kauhean hyvä, mutta soittivat silti melkoisen hittikimaran, joten kyllä se lämmitti. Varsinkin kun ei aamulla vielä edes tiennyt että on menossa katsomassa vanhaa kunnon goottijyrää.
2022
Vuonna 2022 TAAS Festival Beatissä.
Menin tänne ensi kertaa Riminin kautta. Vietin pari päivää rantalomaa ennen bileitä. Sitä on oppinut, että monipäiväisten bileiden jälkeen on ihan kypsä lähtee himaan. Eli jos ympää rokkireissun yhteyteen jotain muuta turismia, niin hoitaa sen ensin alta pois ja menee sen jälkeen bilettää ennen kotiinpaluuta.
Riminille saapuessani tuumasin karttaa katsellessani, että eihän tästä kentältä ole kuin ihan pieni kävely keskustaan. Teki mieli kävellä sen sijaan että alkoi selvittelemään mistä menee julkinen liikenne kaupunkiin.
Vähän aikaa käveltyäni lintuparvi paskansi päälleni jostain taivaalta. Siinä oli fiilis katossa. Jätkä oli ollut 15 minuuttia maassa ja lintuparvi paskoo päälle. Kuinka ollakkaan, matkaa olikin hotelliin paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Yli tunnin siinä sai talsia linnunpaskassa ja lämpenevässä ilmassa. Hotelliin sisään kirjautuessa fiilis oli jo aivan katossa. Alunperin oli tarkoitus suunnata suoraan rannalle siitä, mutta suihkussa käynnin ja puhtaiden vaatteiden jälkeen suuntasin suoraan baariin ja vedin pään täyteen.
Bändit oli kuitenkin taas ihan jee! Varsinkin kun Legendary Shack Shakers peruutti keikan ja tilalle tuli Les Lullies. LSS on loistava livebändi. Olen nähnyt ne pari kertaa livenä kuitenkin ja Les Lulliesia en ollut vielä nähnyt. Niiden ensi LP oli loistava ja uusi levykin ihan jees.
Radio Daysin aikana oli ihan vitun paha olo ylensyömisestä krapulassa. Gruesomes oli paljon parempi livenä kuin levyllä, vaikka nyt tuon huomattua ei niiden levytkään enää huonolta kuullosta. Shivas oli pettymys. Niitä on kehuttu, mutta en ole löytänyt loistokkuutta niiden levyltä ja oletin että livenä kuulee miksi ne on muka niin hyviä, mutta ei lähtenyt livenäkään. Bellrays oli oma itsensä mutta viimeisenä Barrence Whitfield laittoi pystyyn kunnon bileet. Viikonlopun paras keikka tai toiseksi paras... MFC Chicken oli myös pirun kova.
Taisi jäädä viimeiseksi Festival Beat tapahtumakseni, koska mainostavat että nyt 2024 olisi viimeinen Festival Beat, eikä ole varaa tänä vuonna lähteä.
Menin tänne ensi kertaa Riminin kautta. Vietin pari päivää rantalomaa ennen bileitä. Sitä on oppinut, että monipäiväisten bileiden jälkeen on ihan kypsä lähtee himaan. Eli jos ympää rokkireissun yhteyteen jotain muuta turismia, niin hoitaa sen ensin alta pois ja menee sen jälkeen bilettää ennen kotiinpaluuta.
Riminille saapuessani tuumasin karttaa katsellessani, että eihän tästä kentältä ole kuin ihan pieni kävely keskustaan. Teki mieli kävellä sen sijaan että alkoi selvittelemään mistä menee julkinen liikenne kaupunkiin.
Vähän aikaa käveltyäni lintuparvi paskansi päälleni jostain taivaalta. Siinä oli fiilis katossa. Jätkä oli ollut 15 minuuttia maassa ja lintuparvi paskoo päälle. Kuinka ollakkaan, matkaa olikin hotelliin paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Yli tunnin siinä sai talsia linnunpaskassa ja lämpenevässä ilmassa. Hotelliin sisään kirjautuessa fiilis oli jo aivan katossa. Alunperin oli tarkoitus suunnata suoraan rannalle siitä, mutta suihkussa käynnin ja puhtaiden vaatteiden jälkeen suuntasin suoraan baariin ja vedin pään täyteen.
Bändit oli kuitenkin taas ihan jee! Varsinkin kun Legendary Shack Shakers peruutti keikan ja tilalle tuli Les Lullies. LSS on loistava livebändi. Olen nähnyt ne pari kertaa livenä kuitenkin ja Les Lulliesia en ollut vielä nähnyt. Niiden ensi LP oli loistava ja uusi levykin ihan jees.
Radio Daysin aikana oli ihan vitun paha olo ylensyömisestä krapulassa. Gruesomes oli paljon parempi livenä kuin levyllä, vaikka nyt tuon huomattua ei niiden levytkään enää huonolta kuullosta. Shivas oli pettymys. Niitä on kehuttu, mutta en ole löytänyt loistokkuutta niiden levyltä ja oletin että livenä kuulee miksi ne on muka niin hyviä, mutta ei lähtenyt livenäkään. Bellrays oli oma itsensä mutta viimeisenä Barrence Whitfield laittoi pystyyn kunnon bileet. Viikonlopun paras keikka tai toiseksi paras... MFC Chicken oli myös pirun kova.
Taisi jäädä viimeiseksi Festival Beat tapahtumakseni, koska mainostavat että nyt 2024 olisi viimeinen Festival Beat, eikä ole varaa tänä vuonna lähteä.
2023
Wild Weekend on myös näitä bileitä, mitkä ovat olleet useana vuotena. Nyt vuonna 2024 näitä ei ole, mutta ymmärrykseni mukaan viimeiset (taas) Wild Weekend festarit järjestetään vuonna 2025 ja lippujen myynti kai jo alkaa lähiaikoina..
Wild Weekend on yksi graalin malja bileitä mihin ei ollut päässyt osallistumaan aikaisemmin... eikä päännyt nytkään. Minulla oli lippu bileisiin hankittu, hotelli varattu ja lentolippu maksettu. Olin kuitenkin ihan helvetin stressaantunut siinä viimeisinä päivinä kun tajusin, että lentokoneen vaihdon takia Lontoossa tarvitsen passin. Suoralle lennolle olisi riittänyt henkkarit. Oletin, että siinä ei poistuta kansainväliseltä alueelta ensinkään niin en tarvitse Lontoossa passia, mutta se oli jotenkin helvetin huonosti selitetty kaikissa dokumenteissa. Lopulta päätin hakea pikapassin vaikka en ollut vieläkään varma että tarvitsenko passin (kuulin sitten sen jälkeen muutenkin että passi tarvitaan). Passin saaminen meni niin tiukalle, että sitä ei saanut tilattua Lahteen, vaan minun piti lähteä hakemaan passi Helsingistä edellisenä päivänä ennen lentoa ja siitä ei ollut tietoa mihin aikaan passi on noudettavissa, niin joutui Helsingissä hengailee ja odottelee myöhään iltapäivään ennenkuin sain passin.
Olin siitä stressistä tosi väsynyt ja pakkaamiseni meni iltamyöhään herätyskellon soittaessa muistaakseni joskus kolmen aikaan yöllä. Jäi siis vain muutamia tunteja aikaa nukkua ja kuinkas siinä sitten kävinkään.. Nukuin pommiin ilman, että oli mitään muistikuvaa koko herätyksestä. Säpsähdin aamulla hereille tyyliin nyt on joku pahasti vialla, katsoin kelloa ja se oli juuri sen verran, että boarding oli käynnissä lentokentällä. Joten se siitä... joustavat lentoliput maksavat niin paljon, että ei sellaisia koskaan tule hankittua. Makasin koko kyseisen lomapäivän sängyssä masennuksessa. Vieläkin vuosi myöhemmin tuntuu pahalta kun palaa muistoissa näihin hetkiin.
Wild Weekend on yksi graalin malja bileitä mihin ei ollut päässyt osallistumaan aikaisemmin... eikä päännyt nytkään. Minulla oli lippu bileisiin hankittu, hotelli varattu ja lentolippu maksettu. Olin kuitenkin ihan helvetin stressaantunut siinä viimeisinä päivinä kun tajusin, että lentokoneen vaihdon takia Lontoossa tarvitsen passin. Suoralle lennolle olisi riittänyt henkkarit. Oletin, että siinä ei poistuta kansainväliseltä alueelta ensinkään niin en tarvitse Lontoossa passia, mutta se oli jotenkin helvetin huonosti selitetty kaikissa dokumenteissa. Lopulta päätin hakea pikapassin vaikka en ollut vieläkään varma että tarvitsenko passin (kuulin sitten sen jälkeen muutenkin että passi tarvitaan). Passin saaminen meni niin tiukalle, että sitä ei saanut tilattua Lahteen, vaan minun piti lähteä hakemaan passi Helsingistä edellisenä päivänä ennen lentoa ja siitä ei ollut tietoa mihin aikaan passi on noudettavissa, niin joutui Helsingissä hengailee ja odottelee myöhään iltapäivään ennenkuin sain passin.
Olin siitä stressistä tosi väsynyt ja pakkaamiseni meni iltamyöhään herätyskellon soittaessa muistaakseni joskus kolmen aikaan yöllä. Jäi siis vain muutamia tunteja aikaa nukkua ja kuinkas siinä sitten kävinkään.. Nukuin pommiin ilman, että oli mitään muistikuvaa koko herätyksestä. Säpsähdin aamulla hereille tyyliin nyt on joku pahasti vialla, katsoin kelloa ja se oli juuri sen verran, että boarding oli käynnissä lentokentällä. Joten se siitä... joustavat lentoliput maksavat niin paljon, että ei sellaisia koskaan tule hankittua. Makasin koko kyseisen lomapäivän sängyssä masennuksessa. Vieläkin vuosi myöhemmin tuntuu pahalta kun palaa muistoissa näihin hetkiin.
Aivan käsittämättömän hyvä kattaus yms...
Noh, uusi yritys vuonna 2025!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti