Garage rock vol 1.

 

Tässä kirjoituksessa pyrin avaamaan hieman verhoa musiikkigenreen nimeltä garage rock, mikä on kuvauksessani nimetty toiseksi keskeiseksi genrekseni DJ soitossani.

Garage rock on hyvin häilyvä genre sen suhteen, että mitä kaikkea musiikkia itseasiassa genren alle kuuluu. Se on asia, mistä välttämättä genreä pitkään kuunnelleetkaan eivät välttämättä ole täysin samaa mieltä kaikkien bändien kohdalla että kuuluvatko ne garage rockiin vai johonkin toiseen genreen kun rajoja aletaan vetelemään.

Lyhyesti, alun perin genrellä on kuvattu 60 luvun puolivälissä Amerikassa soittaneita psychedelisiä bändejä ja bändejä joiden vaikutteet olivat samaan aikaan englannista tulevassa British Invasion tyylisuunnassa minkä nimekkäimpiä bändejä olivat Beatles, Rolling Stones, Kinks etc... monilla bändeillä oli myös vaikutteita surf rockista. Hyvin keskeistä monilla näillä bändeillä oli fuzz särön käyttö kitarassa, mikä yhä edelleenkin garagea soittavissa nykybändeissä on hyvin tunnusomaista.

60's garagea pidetään myös eräänlaisena proto punk genrenä. Sanotusten usein ollessa raisumpia kuin saman ajan valtavirtabändeillä ja soiton usein ollessa huomattavan villiä ja soundeiltaan raakaa verrattuna valtavirta musiikkiin.

Bändeistä ei puhuttu vielä 60 luvulla garage rock bändeinä. Nimitys näille bändeille syntyi vasta myöhemmin. Kuvaavaa bändeille oli se, että ne eivät tulleet aikanaan suosituksi valtakunnallisesti, vaan olivat suosituimmillaan vain lokaaleja suuruuksia, tähän autotalli rock nimi viitannee. Siihen aikaan ei ollut internetiä, eikä kännyköitä, joten tieto uusista hyvistä bändeistä levisi hitaammin.

Hyviä garage rock bändejä kuitenkin oli pilvin pimein ottaen huomioon, että ajanjakso millä varsinaiset 60's garage bändit toimivat oli hyvin lyhyt. 70 luvulle tultaessa genre oli käytännössä melkein kuollut. Silti esimerkiksi minäkin,joka on yli puolet elämästään kuunnellut garage rockia, löydän yhä edelleen jatkuvasti hyviä sinkkuja ja LPeitä bändeiltä joita en ole aikasemmin kuullut.

70-luvun garage rock oli periaatteessa aika kuollut ilmiö, silloin toki sauhusi täyttä häkää esimerkiksi Iggy & The Stooges, joka työnnetään myös garagen alle, vaikka onkin jossain määrin vähän kehittyneempää rockia kuin perus 60's garagea soittavat bändit.

Sitä ei ole virallisesti otettu esiin, mutta näen The Cramps nimisen New York bändin syypäänä, että 80-luvulla alkoi ilmiö, mitä kutsutaan Garage Rock Revival:ksi. Punk sai alkunsa 70-luvun puolivälissä ja The Cramps oli yksi keskeisiä 70-luvun lopun bändejä New York punk ja CBGS's clubin scenessä. The Crampsin musiikki pohjautui enimmäkseen 50's rock'n'rolliin ja rockabillyyn, mutta heillä oli myös paljon 60's garage rock vaikutteita. Heistä tuli hetkessä kansainvälinen kulttibändi ja eikä mennyt montaa vuotta, niin garage rock revival alkoi jenkeissä. Se oli punkkareiden paluu 60's garage rock vaikutteisiin... soiteltiin lainaversioita vanhoista garage rock anthemeista, kopioitiin soundeja 60 luvulta ja yhdistettiin ne nykyaikaisempaan soundiin. Garage Rock Revivalin suurin bändi oli The Fuzztones, joka vielä tekee levyjä tänäkin päivänä (joskin bändi lähinnä pyörii bändin keulahahmo Rudi Protrudi  ympärillä eikä niinkään ole ollut varsinaisesti bändi enää ensimmäisen kokoonpanon jälkeen, mutta Fuzztones nimellä Rudi silti operoi edelleen).

90-luvulla garage rock sai edelleen uusia piirteitä kun Estrus niminen levy-yhtiö aloitti toimintansa jenkeissä ja levy-yhtiön kautta alettiin julkaisemaan huomattavasti rupisemmalla soundilla niin garagea kuin punkkiakin ja jotain niiden väliltä. Myös paljon roots henkistä musiikkia punkkareiden soittamana, mistä on tullut termejä kuten blues trash.

Johtuen siitä, että genrellä ei ollut alun alkaenkaan kauhean selkeitä määritelmiä ja myöhempinä vuosikymmeninä garage rockiin on sekoiteltua punkia ja roots musaa eri genreistä, niin genreä on hyvin vaikea kuvailla. Tänä päivänä melkein kaiken punk henkisen musiikin, missä on roots vaikutteita, voi lakaista garage rockin alle ja ei mene välttämättä kauheasti pieleen.

Itse olen aina sanonut, että vaikka genreä on hyvin vaikea määrittää, niin kun sitä on iät ja ajat kuunnellut, niin sen tunnistaa aina bändien soundissa ja soitossa milloin bändi on garagea. Niin se vaan on :)

Lisäksi vielä nykyäänkään genren bändit harvemmin ovat mainstream musiikkia, mikä tarkoittaa sitä, että jopa sellainenkin henkilö, joka kuuntelee paljon rock musiikkia, niin ei välttämättä tiedä garage rockista juuri yhtään mitään.

Oma ensikosketus garage rockiin tapahtui Iggy & The Stoogesin muodossa, joskaan en ole pitänyt sitä vielä itselle merkittävänä kokemuksena garage rock mielessä, koska Iggy Pop ja Stooges ovat lähellä classic rock statusta, jos eivät sitä ole. He ovat ikään kuin jollain ihan eri alustalla.

Lahdessa musiikkikirjastossa oli The Fuzztonesin Lysergic Emanations ja The Beasts Of Bourbonin Black Milk LP levyt. Muistan ikuisesti, että kävi hassu yhteensattuma, että lainasin nuo levyt samalla kertaa.

Kuten aikaisemmin mainitsin, niin The Fuzztones oli merkittävin yksittäinen bändi Garage Rock Revivalin syntymälle ja on hyvin perus garagea, paljon 60's lainabiisejä yhdistettynä hieman kasari rock henkiseen rock soundiin.

The Beasts Of Bourbon puolestaan on vaihtoehto rock bändi Australiasta ja heidän levynsä ovat aina olleet hieman kiven alla Euroopassa. He eivät ole oikeastaan tyypillinen garage rock bändi ollenkaan, he soittavat itseasiassa enemmänkin hieman psykedeelistä blues rockia, mutta ilmaisussa on silti se garage rockin henki, minkä takia itsekin yhdistin bändin automaattisesti garageen myöhemmin kun garage ilmiönä tuli tutuksi ja miksi muutkin garage rockista pitävät ihmiset ovat ottaneet Bourbonin Pedot omakseen.

En tosiaan silloin tiennyt garage rockista juuri mitään. Termi alkoi tuon jälkeen hitaasti tulla tutuksi ja näin vuonna 95 legendaarisen garage punk bändin Dead Moonin Tampereella livenä. Muistan jutelleeni silloin pitkät tovit bändn merch kojulla alkuillasta bändin rumpali Andrew Loomisin kanssa. En ollut kuullut Dead Moonia koskaan ja ajauduin keikalle täysin vahingossa ja kun kuulin heidän olevan garage rockia, niin kysyin häneltä, että ovatko he samanlaista musiikkia kuin esim The Fuzztones? Heh, muistan Andrewin hieman rykineen ennen vastausta kysymykseen, mikä oli "tavallaan". Ymmärsin vastauksen sitten seuraavana päivänä krapulassa kuunnellessa keikalta ostamaani levyä... voin sanoa, että tänä päivänä Dead Moon on minullekin yksi suurista, mutta siihen meni useampi vuosi ennenkuin päästiin siihen että todella tykkäsin bändin levyistä. Keikkahan itsessään jo silloin '95 oli mitä viihdyttävin. Minuun teki suuren vaikutuksen se kuinka paikalle valunut Tampereen faniporukka oli aivan hurmoksessa, kuin joku uskonnollinen hetki.

Se oli jotain noita aikoja kun garage rock astui elämääni kunnolla. Se itseasiassa saattoi olla hieman aikasemmin jo ennen tuota Dead Moon keikkaa, vaikka olinkin vielä ihan turisti genressä heidät vahingossa kohdattuani. Ystäväni lainasi minulle The Sonicsin CD:n. Ja se oli siinä. The Sonics on alkuperäisen 60's garage scenen suurimpia nimiä. He itseasiassa eivät saaneet mitään kauhean suurta kannatusta silloin 60-luvulla soittaessaan ja näin ollen lopettivat soittamisen. Piti mennä 90-luvulle asti ennenkuin bändille itselleen selvisi, että he ovat tänä päivänä tunnettuja ympäri maailman. The Sonics teki come backin, missä oli rumpalia ja basistia lukuunottamatta alkuperäinen kokoonpano. Sittemmin kiersivät aika paljon, edelleenkin taitaa olla jotain keikkoja The Sonics nimellä, joskin bändissä soittaa enää ainoastaan yksi alkuperäisjäsen.

Garage rock tuli elämääni, alkuun hieman hitaasti pienellä poltolla, mutta sitten kun leimahti niin on roihunnut aina vaan eikä liekit ole laskeneet. Olen käynyt sittemmin paljon erilaisissa garage rock bileissä ja festivaaleilla ulkomaita myöten. Suomessa garage rock on ollut verrattain pieni ilmiö, Espanjassa ja Italiassa garage rock on hyvin suosittua, myös Saksassa ja Englannissa on levy-yhtiöitä, kauppoja, DJitä, livemusaa ja isompia kekkereitä genren puitteissa. Jenkeissä garage rock on myös suosittua, mutta eipä sinne asti ole tämä musiikki minua vielä vienyt.