Lauantai ilta kotona. Flunssaa pukkaa.
Kaverit lähtivät Helsinkiin yksityisbileisiin minne itselläkin oli kutsu ja Lahdessakin Tirrassa olisi tänään kohta Sonic Punter, mitä en ole aikaisemmin nähnyt enkä kuullut, mutta ilmeisesti kyseessä pitäisi olla jokin paikallinen kovisbändi (Tekivät splitin Mother Goosen kanssa, joiden kanssa itsekin olen muutaman keikan soittanut bändin kanssa ysärin alkupuolella).
Harmillista siis, kun oli vielä tilipäiväkin eilen. Mutta toki kunnon kansalainen sairastaa viikonloppuna omalla vapaa-ajallaan.
Mutta hei, sain tänään pitkästä aikaa piirakkaa! Itse tein, sipulipiirakan. Dancing with myself, niinhän kaikki jutut nykyään menee.
Ei vajota synkkyyteen, on tässä positiivisiakin asioita tapahtunut. DJ hommissa siis, mille tämä blogikin on pyhitetty. Tässä kuussa teen isoimman kertaostoksen levyjä, mitä olen koskaan ostanut. Kolmelta eri levykauppiaalta, pari Saksalaista kauppiasta ja yksi Suomalainen kauppias. Suomesta jo tilasin, odotan että toinen Saksalainen kauppias saa kerättyä kaikki tilaamani levyt, lähetettyä paketin, että näen paljon jää rahaa törsätä kolmannella kauppiaalla.
Sitä ei välttämättä moni tajua ajatella, että vaikka minäkin teen DJ hommaa puhtaasti harrastuksena, niin satsaukset harrastukseen rahassa ja ajassa on suuria. Niillä rahoilla, mitä kulutan uusiin sinkkuihin, voisin maksaa velkoja pois, tai ainakin käydä välillä baarissa, ystävien merkkipäivillä toisessa kaupungissa, ulkomaan matkoilla jne... mutta sen sijaan istun kotona rahattomana, koska tuhlaan valtavia määriä rahaa siihen, että voi välillä soittaa musaa muille ja itselle. Se on oma valinta, oma elämäntyyli.
Kun sitä sitten istuu kotona ja aikaa riittää, niin kolikon toinen puoli on se, mitä ei ollut olemassa silloin kun olin noin 20-30 vuotta nuorempi. Internet tuo kaikki maailman levykaupat ja palvelut lähelle. Aikanaan lopetin jo levyjen keräilyn hetkeksi, koska oli sellainen fiilis, että en mistään saa sitä musiikkia mikä minua kiinnostaa. Tänä päivänäkään en sitä juurikaan saa jos olisin paikallisten kivijalka levykauppojen armoilla. Ostan suurimman osan levyistäni pitkin eurooppaa, välillä EUn ulkopuoleltakin jos jotain oikein kipeästi haluaa, mitä ei EUsta löydy.
Parasta tässä tosiaan on se, että jos ja kun on aikaa, niin voi käydä Discogsissa läpi eri levy-yhtiöiden julkaisukataloogia läpi. Kuunnella kaikkea sitä musaa, mikä ei ole ennestään tuttu ja laittaa want listille kaikkea sitä mikä voisi olla ihan jees hankinta. Samoin netissä on levykauppoja, joiden omistajilla on todella hyvä musiikkimaku ja jotka keräilevät sieltä täältä kauppoihinsa kaikkenaisia uusia julkaisuja, joista itsellä taaskaan ei ole läheskään kaikesta mitään hajua minkälaista musiikkia levyjen artistit soittavat. Kuukautta kohden käytän useita kymmeniä tunteja siihen kun pengon hyviä levykauppoja netissä ja etsin ääninäytteitä Youtubesta, Spotifysta yms... Musiikkiteollisuus ei ole enää samassa hapessa kun se oli esim ysärillä, mutta sitten taas toisaalta työkalut löytää uutta hyvää musaa on ihan toisella tasolla nykyään kuin mitä ne oli ysärillä.
Minulta silloin tällöin kysytään, että miten löydän kaikkea uutta musaa kun enää ei ole MTV voimissaan, Spotifyn suosio tuhosi musiikkiteollisuuden ja sitä kautta markkinoinnin ja levyttäviä bändejäkin on sitä kautta paljon vähemmän kuin aikasemmin. Joo, on niitä vähemmän, mutta tonkimalla lukemattomia tuntemattomia nimiä, sieltä löytyy jyviä akanoista. Vastaukseni tuohon kysymykseen miten löydän uutta musaa tänä päivänä on: "Helposti".
Minulla on usko siihen, että tämän kuun levyhankintojen jälkeen olen siinä tilanteessa, että sinkkukokoelmani alkaa pikku hiljaa tukemaan kohtuu hyvin kerran kuussa keikkailua samassa kaupungissa. Saan hyvän poolin sinkkuja kasaan ja jatkossa ostan kuitenkin 10-20 sinkkua per kuukausi. Voin soittaa uutta musaa ja keikoilla aikaisemmin soitettua musaa niin, että se ei missään vaiheessa tule kuullostamaan siltä, että jätkä soittaa joka keikalla samoja sinkkuja.
Suurin pelko tässä harrastuksen puolesta oikeastaan on se, että nämä nykyiset baarit, joissa voisi soittaa levyjä, lopettaa DJ musiikkiin satsaamiseen. Lahdessa se olisi tämän harrastuksen murha.
Ennenkuin muutin Lahteen Helsingistä, niin suunnittelin myyväni asuntoni ja lähteväni sen tuoman pesämunan turvin ravintola-alan yrittäjäksi. Sitten tuli covid, energiakriisi, sota yms... kaikki muuttui kalliiksi ja epävarmaksi, niin päädyin siihen ratkaisuun, että ostinkin vaan uuden isomman asunnon halvemmalta alueelta. Edelleen ajattelen sitä, että lähtisin ravintola-alan yrittäjäksi, mutta se ei ole enää realistista. En laita nykyistä asuntoani myyntiin kuin pakon edessä. Eikä Suomessa kannata lähteä muutenkaan kilpailemaan ravintola-alalle, koska kaikki on niin kallista, että ei kukaan enää viitsi istua baarissa kuin sen hetken että siellä on joku bändi yms...
Silti on mukava haaveilla yrittämisen kivoista puolista, olisi oma musiikkibaari, mikä toimisi omilla ehdoillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti